11. elokuuta 2012

Absurdi mansikkakakku



Oikeesti en tiedä, onko ihan oikein käyttää tässä absurdi-sanaa, sillä sen synonyymeihin kuuluvat mahdoton, epäsointuinen ja järjenvastainen (klik klik), vaikka kakku onkin lähinnä noiden sanojen vastakohta. Perusteluni sille, että sitä silti käytän, on se, että absurdi vaan kuulostaa tarpeeksi hassulta.

En muista, milloin viimeksi näin peruskakkua on tullut tehtailtua! Välissä niin tavan kamat: mansikkasose ja kermavaahto - that's it, mutta kaikkien ihme täytevärkkäilyiden jälkeen aika toimivat vaihtoehdot kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Tämä oli Siskon supersuklaakakun kaveri siskoni kaste- ja konfirmaatiotarjoilupöydässä. Korkeutta tällä kakulla oli ihan kivasti, mutta halkaisija oli vain 15cm. Vietämme siskoni juhlia kahtena viikonloppuna, sillä asiat saivat nopealla aikataululla uusia käänteitä, joista voit lukea täältä. :-)


Tarvitset:
3 kananmunan Nopea kakkupohja

kostutukseen:
maitoa
vaniljasokeria (n. 1 tl / 1 dl)

täytteeksi:
300g mansikkasosetta
2 dl vispikermaa
2 rkl sokeria

koristeluun:
tuoreita mansikoita
ja mustikoita myös
hyytelösokerikiille paketin mukaan (mulla DanSukker)

2,5 dl vispikerma
3 rkl sokeria


1. Valmista nopea kakkupohja ohjeen mukaan 15cm halkaisijan pieneen vuokaan. Leikkaa kolmeen osaan.
2. Vaahdota täytteen vispikerma (2 dl) ja lisää joukkoon 2-3 rkl sokeria. Kostuta kakkupohjat, levitä mansikkasosetta ja vispikermaa. Nosta keskimmäinen kakkupohja, kostuta ja tee kuin edellä. Kostuta myös ylin kakkupohja.
3. Leikkaa mansikat "pystysuunnassa" siivuiksi ja asettele ne kakun päälle rinkiin reunoilta aloittaen. Heittele muutama mustikka sinne tänne. Tee hyytelösokerikiille paketin mukaan (kuumenna 1/2 dl vettä ja 1/2 dl hyytelösokeria, keittele 30 sekuntia, jäähdytä hieman ja lusikoi marjojen päälle).
4. Vaahdota vispikerma ja sokeroi. Levitä reunoille raapan avulla. Pursota loppu kerma kakun päälle.


Peeäs Meillä oli hoidossa kolmen päivän ajan yllä olevassa kuvassa näkyvä äitini veljen maailman ihanin ja kiltein koira, Pelle. ♥


©2012 • Taikakaulin

Ei kommentteja: